"Kulttuuripolitiikka on onnellinen jänis sektoriansassa.", esittää Jyväskylän yliopistossa näinä päivinä väittelevä, opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osastolla työskentelevä, erikoistutkija Esa Pirnes. Väitteellään Pirnes viittaa kulttuuripolitiikan, jopa kohtuulliseen, asemaan suhteessa muihin politiikan sektoreihin yhteiskunnallisen hyvän jakajana. Kulttuurissa on siis imua, vaikkakin luovuus valjastetaan liian usein välineeksi markkinavoimien valjakkoon. Pirnes kehottaa luopumaan liian kapeasta kulttuuripolitiikan määrittelystä, ja hyödyntämään rohkeammin kulttuurin mahdollisuuksia analysoida ja vaikuttaa yhteiskuntaan sen laajemmassa kontekstissa. Kulttuuri voi, ja sen tulee näyttää suuntaa. Vaikka kulttuuritoimijat tämän itse tietävätkin, on kulttuurisektorin tarjoamat mahdollisuudet pystyttävä myös osoittamaan. Kulttuuripolitiikasta on aika siirtyä kulttuurin politiikkaan, joka kumoaa politiikan eri osa-alueiden väliset raja-aidat. Kulttuuri on yhteiskunnallista vaikuttamista siinä missä muutkin politiikan osa-alueet. Kulttuuri ei ole ylevä ja kaukainen, se ympäröi meitä jokaista kaikkialla.
Pyrkimys kulttuuripolitiikasta kulttuurin politiikkaan toivoisi olevan myös Oulun kaupungin motto. Tätä tavoitetta tukee kaupunginvaltuuston viime elokuinen päätös kulttuurin nostamisesta yhdeksi keskeisistä strategisista painopistealueista, ja päätös korottaa kulttuuritoimen määrärahaa suunnaten se kehittämistyöhön, sekä vapaan taiteen tukemiseen. Vetovoimaiset kulttuuripalvelut edellyttävät ennakkoluulottomuutta ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken, kuten myös monipuolisia, laajasti saavutettavissa olevia kulttuurielämyksiä. Kaupungin kulttuurilaitokset tuottavat laadukkaita palveluja, mutta ne yksinään eivät kykene kehittämään kaupungista puolen Suomen kulttuuripääkaupunkia. Uutta kulttuuriosaamista tarvitaan. Kulttuuritoimen uuden organisaatiomallin myötä palkattavat kehitysjohtajat tai koordinaattorit, minkä virkanimikkeen tulevatkaan aikanaan saamaan, ovat kovien odotusten edessä. Miten saada luovan kentän toimijat, käyttäjät ja rahoitus kohtaamaan?
Tilastokeskuksen vuonna 2005 julkaisema Kulttuuritilasto ei anna paljoakaan toivoa yritysrahoituksen lisääntymisestä kulttuurisektorilla, vaikka sen perään julkisuudessa on jonkin verran hehkutettukin. Vuodesta 1999 vuoteen 2003 yritysrahoitus kulttuurikentällä puolittui, ollen vain noin 2% kaikesta kulttuurituesta. Seuraava kulttuuritilasto, Kulttuuritilasto 2007, julkaistaan tulevana kesänä. Uusia rahoitusvaihtoehtoja on löydettävä.
Mahdollisuudet kulttuurin politiikkaan, uuteen luovaan toimintaan, ja yhteiskuntapolitiikan suunnan määrittelemiseen kulttuurin kautta ovat kuitenkin olemassa. Apurahapolitiikkaa on tarkasteltava säännöllisesti. Nuorten kannustusapurahan väheneminen viimeisen viiden vuoden aikana 75 prosenttia ei välttämättä johdu siitä, ettei tukea nuorille jaettaisi. Tekijöiden on tultava esiin. Taiteilijoiden työtila-avustus on kohdennettu hyvin perinteisiin taidealoihin, vaikka työtä tehdään nykyään pensseleiden ja kankaiden lisäksi monin muin välinein. Työtila-avustusten jakamisesta jatkossa kaikille ammattitaiteilijoille päätti viimeksi Joensuun kaupunki, ja avustusperusteita olisi syytä päivittää meilläkin. Samalla voisi pohtia kulttuuritoimen painopistealueiden tarkentamista ja uudelleen määrittelemistä. Nyt kun riittävät henkilöresurssit virkamiespuolella on saavutettu, vahvistusta ja tukea kaipaavat oululaiset kulttuurin tekijät.
Johannapiritta Huovinen
Kulttuurilautakunnan jäsenKaupunginhallituksen varajäsen